Lempäälän maaperä

Tampereen kaupunkiseudun (Tampere, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Vesilahti ja Ylöjärvi) maaperään verrattuna Lempäälän kunnassa on kallioalueita keskimääräisesti. Samoin on moreenia. Moreenin pintalohkareisuus on paikoin keskimäärästä huomattavasti suurempi. Harjuja (jäätikköjokien kerrostamia sora- ja/tai hiekkamuodostumia) on tavanomaisesti. Lempäälän kunnan alavat maastonkohdat ovat muuhun Tampereen kaupunkiseutuun verrattuna savien peitossa alueellisesti keskimääräisesti. Savien paksuus on monin paikoin suhteellisen ohut. Lempäälän kunnan alueella erottuu osa-alueita, joissa joko kalliomaiden ja moreenin hallitsemat ylävät seudut tai savikoiden hallitsemat alavat seudut muodostavat omia osa-alueitaan. Eloperäisiä maalajeja (sara- ja rahkaturve sekä lieju) on keskimääräisesti.

Lempäälän maaperän synty

Kun mannerjäätikkö peitti Lempäälän aluetta, sen jää virtasi ensin suunnasta 290° - 315°. Myöhemmin virtauksen suunnaksi muotoutui 260° - 285°. Virtaavan jään irroittama, kuluttama ja kuljettama kiviaines kerrostui jäätikön pohjalla moreenikerrokseksi. Moreenia on laajalti varsinkin Lempäälän itä- ja pohjoisosassa. Moreenin pintaosaan on jään sulamisen loppuvaiheessa rikastunut kiviä ja lohkareita yleisesti. Laaksoissa ja muissa painanteissa moreeni on peittynyt laajoilla aloilla sitä nuorempien, hienorakeisten ja eloperäisten maalajien alle. Mannerjäätikön sulamisvaiheessa jäätikön pohjalla virtasi vuolaita sulamisvesijokia, joissa moreeni peseytyi, kivet pyöristyivät ja maa-aines lajittui ja kerrostui sora- ja hiekkamuodostumiksi, harjuiksi. Lempäälän taajaman kirkonmäen kautta kulkee tällainen harjujakso.

Lempäälän kunnan alue vapautui mannerjäätiköstä noin 11 000 vuotta sitten, mutta jäi siinä vaiheessa vielä muinaisen Itämerivaiheen, Yoldiameren, peittämäksi. Vain muutaman, Lempäälän pohjoisrajan tuntumassa sijaitsevan mäen, esimerkiksi Multivuoren, Vuoresvuoren ja Lehtivuoren, laki jäi yksinäisenä saarena vedenpinnan yläpuolelle. Nykyisin tämä nk. ylimmän  rannan taso on kohonnut jo 160 m:n korkeudelle merenpinnasta. Sulamisvesien mannerjäätiköltä kuljettama liete kerrostui tuolloin syvässä vedessä moreenin päälle hienorakeisten maalajien kerrostumiksi, jotka Lempäälän alueella ovat pääasiassa lustosavia.

Kun maa-alueet alkoivat nousta vedestä, ne joutuivat alttiiksi rantavoimien työlle. Varsinkin korkeimmat, ensimmäisinä vedestä nousseet maa-alueet huuhtoutuivat voimakkaasti. Loivapiirteistenkin mäkien moreenikerrostumat kuluivat ja kallioita paljastui. Tämän vuoksi moreenin pintaosa on kaikkialla enemmän tai vähemmän huuhtoutunutta. Mäkien ylemmillä tasoilla pintakivisyys ja –lohkareisuus on tullut selvemmin esiin kun taas alemmilla tasoilla suojaisissa paikoissa moreenia voi peittää ohut vaihtelevan paksuinen hiekkainen tai hietainen rantakerrostuma.

Maankohoamisen vuoksi veden syvyys pieneni jatkuvasti, joten aikaisemmin kerrostuneet savialueetkin joutuivat vähitellen aaltoliikkeen ja virtausten kuluttaville voimille alttiiksi. Matalammilta alueilta kerrostumat osaksi kuluivat, ja ainesta kulkeutui syvemmille vesialueille lisäten painanteissa olevien savien paksuutta entisestään. Sitä mukaa, kun maa nousi merestä, alkoivat maaston alavien osien kosteikot soistua. Nykyinen maankohoaminen Lempäälän seudulla on noin 5 mm vuodessa.

Suurten järvien kehitysvaiheet ovat antaneet omanlaisensa leiman vesistöjen rannoille lähinnä kuluttamiensa rantatörmien muodossa. Tammerkosken synnyn jälkeinen Pyhäjärven tulviminen ja pinnan nousu (noin 7 500 vuotta sitten) väliaikaisesti parilla metrillä jätti jälkeensä rannoille syöpyneitä törmiä. Koska rantojen savikerrostumat monin paikoin ovat ohuita, rantaviivalle paljastui kapeita rannansuuntaisia moreenimaita lohkareineen, esimerkiksi Sarvikkaan, Ahtialanjärven, Kirkkojärven ja Hiivalahden ympäristössä.

Kalliomaat

Maaperäkartoissa kallio on kalliota ilman sen kummempaa erittelyä esimerkiksi kivilajien suhteen. Kalliomaana kuvatuilla alueilla kallion päällä voi olla alle metrin paksuinen moreenikerros. Lempäälän kallioperän pinnanmuodot ovat pienipiirteisiä. Kallioalueita on tavanomaisen runsaasti. Yleisesti ottaen kallionpinta on kohomuodoissa  vain parin - kolmen metrin syvyydellä. Karttakuvasta erottuu selvimmin kallioperän luode-kaakkoinen suuntaus. Kallioperän rakenne on osittain määritellyt jäätiköitymisen jälkeisen pohjakuvioinnin, jolle maaperä on kerrostunut. Kallioperän rakenne ei kuitenkaan selitä kaikkea suuntautuneisuutta. Uuden maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta tehtyjen maanpintamallinnusten mukaan maaperälläkin on pieni osuus suuntautuneisuuden syntyyn lähinnä Säijän ja Tampere-Pirkkalan lentoaseman välisellä alueella.

Moreenikerrostumat

Moreeni on Lempäälän yleisin maalaji. Se verhoaa kallioperää melko ohuena kerroksena myös muiden, myöhemmin kerrostuneiden, maalajien alla. Moreenin paksuus on yleisimmin 1 - 4 m. Myös kalliomaana kuvatuilla alueilla on moreenia, mutta sen paksuus on alle metrin. Pohjamoreeni on ainekseltaan kivistä hiekkamoreenia, jonka savesprosentti on 1 - 5 %. Moreenin pinta on muinaisissa rantavaiheissa huuhtoutunutta ja noin puolen metrin syvyyteen asti routimisen möyhentämää. Suurilohkareisin pintakerros ulottuu pinnasta yleensä 0,5 – 1 metrin syvyyteen. Moreenialueiden pintalohkareisuus on Lempäälässä normaalia suurempi, paikoin se vaihettuu jopa lohkareikoksi. Joissakin painanteissa routa on nostellut ja rikastanut lohkareita pienialaisiksi nk. routalouhikoiksi, joissa puutkaan eivät pysty kasvamaan. Pyhällön - Perälän alueelle ja Tervajärven pohjoispuolelle on kartoitettu muutamia kumpumoreenimuodostumia. Niissä moreeni on tavanomaista paksumpi.

Jäätikköjokimuodostumat

Lempäälän kunnan alueella on vain yksi harju eli jäätikköjoen kerrostama sora- ja hiekkamuodostumajakso. Se tulee vaatimattoman kokoisena Mäyriältä kulkien Lempäälän kirkonmäen kautta kaakkoon Mäyhäjärven poikki Leukamaalle. Pyhällönvuoren kaakkoispuolelle on kartoitettu pieni hiekkamuodostuma.

Rantakerrostumat

Lempäälän alueella rantakerrostumia on hyvin vähän. Pieniä erillisiä rantakerrostuman peittämiä savipainanteita ei ole voitu edes kuvata kartalle. Ne on tällöin yhdistetty ympäröiviin moreenikuvioihin.  Syntytapansa vuoksi rantakerrostumien alla saattaa esiintyä hienorakeisia maalajeja, varsinkin notkopaikoissa ja mäkien alarinteillä.

Hienorakeiset kerrostumat

Lempäälän kunnan alavat maastokohdat ovat laajalti hienorakeisten maalajien peitossa. Savikoita on eniten eteläisestä Lempäälästä radan ja moottoritien vartta pohjoiseen Kuljuun sekä Lempäälän taajamasta luoteeseen, Säijään. Ne ovat raekoostumukseltaan lähes yksinomaan savea. Alueen savien savespitoisuus on yleensä 40 - 65 %. Hienorakeisten maalajien kerrospaksuus kasvaa yleensä moreeni- ja kalliomaiden rinteiltä notkoihin päin mentäessä. Hienorakeisten maalajien alueille tehtyjen muutamien kairausten perusteella kerrostumien paksuus on yleensä 2 - 6 m ja enimmillään noin 10 m. Savikoiden pinnan muodostaa yleensä 0,5 - 2,0 m paksu kuivahko kerros, nk. kuivakuori. Kuivakuori on yleensä sitä lujempi ja paksumpi mitä korkeammalla savikko sijaitsee ympäristöönsä (ja vallitsevaan pohjavedenpintaan) nähden. Savipelloilla näkee loivapiirteisiä harjanteita ja kumpuja, joiden jollakin syrjällä törröttää siirtolohkare tai paistaa pieni avokallio. Näin arvioiden Lempäälän kunnan alueella on huomattavan paljon 1 – 3 m:n paksuisia savikoita. Savet ovat täällä lustosavia, jotka jäätikön vähäisen sulamisvesitoiminnan vuoksi ovat  yleensä kerrostuneet suoraan kallion tai moreenin päälle. Liejusavia on jonkin verran Sarvikaslahdessa, Sarvikasjärven ympäristössä sekä Salonsaaren ja Ahtialanjärven rantamailla.

Eloperäiset kerrostumat

Lempäälä kuuluu suoyhdistymätyypiltään viettokeitaiden vyöhykkeeseen. Suot ovat syntyneet moreeni- ja kalliomaaston painanteisiin, purojen varsille ja järvien rannoille. Ne ovat pienialaisia ja usein kapeita juotteja. Rämeet ja korvet ovat yleisimpiä suotyyppejä. Soita on ojitettu metsänkasvatusta varten ja aikoinaan raivattu myös pelloiksi. Valtaosa soista on saraturvetta (Ct). Mantereenrahkan suuresta suoalueesta Lempäälään kuuluu Hulausjärven puoleinen rantakaistale. Liejua tapaa varmimmin kuivattujen ja/tai umpeenkasvavien vesistöjen alueella. Kuivalla maalla olevat paikannimet, kuten Koivistonjärvi, Nääjärvi ja Tervajärvi paljastavat paikalla joskus olleen järven. Sarvikasjärvessä on vielä hieman vettä näkyvissäkin.

Pohjavesi

Lempäälän pohjavesialueet sijoittuvat harjujaksolle, joka kulkee Leukamaalta Lempäälän keskustaajaman kautta Kirkkojärven länsirannalle.  Harjujakso on yhtenäinen, mutta maa-aineksen otto on ollut voimaperäistä ja katkonut yhteyksiä. Leukamaan pohjavesialue, joka on vedenhankintakäytössä, sijaitsee harjujakson kaakkoisimmassa osassa. Lempäälän keskustan ja Mäyhäjärven väliin sijoittuva Lempäälän - Mäyhäjärven pohjavesialue koostuu kolmesta kallioharjanteiden erottamasta osa-alueesta, joista Mäyhäjärven ja Ahtialanjärven viereiset osat ovat käytössä. Hennerin pohjavesialue on Kirkkojärven rannassa Kirkkolahden luoteispuolella. Se rajoittuu Kirkkojärveen ja on siihen virtausyhteydessä. Pohjavedenottotilanteessa rantaimeytyminen lisää ottamon antoisuutta selvästi.

Kunnan maaperä on suureksi osaksi moreeni- ja kallioaluetta. Mäkien väliset laaksot ja notkelmatkin ovat moreenin, saven ja turpeen peittämiä. Näin ollen suurin osa alueesta on vedenläpäisevyydeltään huonosti vedenhankintaan soveltuvien maalajien peitossa. Näille alueille tehtyjen kaivojen antoisuus riittää yleensä vain yksittäistalouksien käyttöön.