Maapeite aiheuttaa painovoimaan minimin, koska massaa (=kalliota) puut¬tuu. Tutkitta¬essa maapeitteen paksuutta painovoimamittauksin oletetaan tunnetuksi maapeit¬teen ja kallion ti¬heydet tai niiden välinen tiheysero. Tulkinnassa tarvitaan lisäksi painovoiman regionaalitaso, minkä ajatellaan kuvaavan paino¬voimaa ilman maapeitettä. Var¬mimmin regionaalitaso saadaan, jos profiililla on pisteitä, joissa maapeitteen paksuus tunnetaan. Mittausta suunniteltaessa kannattaakin usein hyödyntää tutkimusalueen kalliopaljastumat profiilien alku ja loppupisteinä.
Kun tiheysero ja regionaalitaso tunnetaan, voidaan painovoimaprofiilista laskea maapeit¬teen paksuus. Koska painovoimamittausten yhteydessä mitataan aina maan¬pinnan korkeus, saadaan tuloksista myös kallionpinnan topografia. Tulkinta kuvaa hyvin maapeitteen suhteellisia paksuusvaihteluita, joten menetelmä sopii esimerkiksi peitteisten kalliokynnysten ja notkojen paikantamiseen tai kairauspisteiden välisten alueiden varmistamiseen. Esimerkiksi ohuen maapeitteen (<10 m) alueella 2 - 3 metrin kallionpinnan korkeus¬vaihtelu näkyy painovoimamittauksessa.
Tulkittua maapeitteen paksuutta on yleensä kontrolloitava kairauksin tai seismisin luo¬tauksin. Paino-voimamit¬tauksen perusteella kairaus- ja luotauspisteet voidaan sijoittaa kriittisiin kohtiin. Lisätutkimuksista saadut maapeitteen paksuudet sitovat painovoiman regionaalitason entistä tarkem-min, joten alkuperäiset mittaustulokset voidaan tulkita uudel¬leen aiempaa luotettavam¬min.
Maastotyöt tehdään 2-3 miehen ryhmällä. Mittaus sopii hyvin taajamiin koska esteet voidaan kiertää ja teiden ylitykset tapahtuvat nopeasti