Maatutkaluotaus


Maatutkaluotaus on maanpintaa rikkomaton tutkimusmenetelmä, jossa maankamaraan lähetetään radioaaltoja. Maankamarasta heijastuvat radioaallot rekisteröidään ja tallennetaan digitaalisesti. Heijastavat rajapinnat johtuvat vesipitoisuuden muutoksista eri maakerrosten välillä. Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla. On myös alueita, joilla maatutkaluotauksella ei maankamaran tai ihmisen toiminnan vaikutuksesta saada hyvää tulkintakelpoista luotaustietoa. Esimerkiksi savikerrostumat ja suolattu maanpinta (soratiet) heikentävät pulssin tunkeutuvuutta. Maatutkaluotauksen syvyysulottuvuus on hyvissä olosuhteissa antennista riippuen maksimissaan 25 - 35 metriä ja useimmiten myös pohjavedenpinta saadaan tulkittua.

Maatutkaluotausta tehdään maatutkaluotaukseen soveltuvilla kohteilla. GTK:n käytössä on Ramac ProEx maatutkakalusto varustettuna suojaamattomilla Rough Terrain ns. letkuantenneilla (25 ja 100 MHz) sekä suojatulla laatikkoantennilla (100 MHz). Laitteisto on erittäin maastokelpoinen ja pääasiassa yhden henkilön hallittavissa ja ko. tutkalaitteiston käyttökelpoisuus harjuolosuhteissa on erittäin hyvä. Maatutkaluotausten kenttätyöt tehdään pääasiassa sulan maan aikana vuosina 2011 sekä 2012 ja mittausaineiston tulkinnat tehdään pääosin talvikausina.