Vastusluotausmittaukset

Taija Huotari

Vastusluotausmittaus on sähköinen mittausmenetelmä, missä pyritään maankamaran sähkönjohtavuusvaihteluiden perusteella määrittämään mittauslinjojen kohdalla mm. eri maalajityypit, pohjaveden pinnan taso sekä kallion päällä olevan maapeitteen paksuus. Menetelmän tuloksia voidaan yleensä tarkentaa yhdessä kairauksien ja muiden geofysikaalisten menetelmien tulosten kanssa.

TAATA-alueella tehtiin monielektrodivastusluotauksia Lempäälässä, Ylöjärvellä, Kangasalla sekä Vuoreksessa elokuussa 2007. Lempäälässä mitattiin 3 linjaa, Ylöjärvellä 2 sekä Kangasalla ja Vuoreksessa yksi linja kummassakin. Lempäälässä linjan 1 pituus oli 190 m (minimielektrodiväli 2 m) ja linjojen 2 ja 3 pituudet 200 m (minimielektrodiväli 2,5 m). Ylöjärvellä linjan 1 pituus oli 80 metriä (minimielektrodiväli 1 m) ja linjan 2 160 metriä (minimielektrodiväli 2 m). Kangasalan linjan pituus oli 200 m (minimielektrodiväli 2,5 m) ja Vuoreksen linjan 160 m (minimielektrodiväli 2 m). Yhteensä vastusluotauksia tehtiin 1190 metriä. Linjojen topografia määritettiin letkuvaa'alla. Tutkimuksilla pyrittiin selvittämään kohteiden maalajeja, maapeitteiden paksuutta sekä mahdollisesti näkyvää pohjaveden pintaa.

Vastusluotaukset tehtiin ABEMin nelikanavaisella Terrameter SAS 4000 monielektrodivastusluotauslaitteistolla minimielektrodivälin ollessa 1, 2 tai 2,5 metriä kohteesta riippuen. Laitteella mitattaessa yhdellä linjalevityksellä käytössä on 81 elektrodia, jolloin linjan pituudeksi saadaan esim. 2,5 metrin elektrodivälillä 200 metriä. Laitteella voidaan mitata yhdellä levityksellä maksimissaan 400 metrin pituinen linja jolloin minimielektrodiväli on 5 m. Linjaa voidaan jatkaa eteenpäin siirtämällä aina yksi kaapeli kerrallaan linjan alusta linjan loppuun. Linjan pitää olla suora. TAATA-alueen mittauksissa mittauskonfiguraationa oli laitteelle erikseen suunniteltu niin sanottu monigradienttimenetelmä, joka on pooli-dipoli- ja Schlumberger-järjestelmän eräänlainen yhdistelmä. Järjestelmässä virran syöttö tapahtuu kahden ulomman elektrodin avulla ja maankamaraan syntynyttä potentiaalieroa mitataan neljällä elektrodiparilla virtaelektrodien välissä. 400 metrin pituisella levityksellä monigradienttimenetelmällä saadaan suotuisissa olosuhteissa tietoa reilun 50 metrin syvyydestä.


  Avaa koko artikkeli

Kartat ja kuvat:

  Moreeni-kallioalue, Tampere, Vuores
  Moreeni-kallioalue, Lempäälä, Ideaparkin ympäristö.
  Harju ja sen koillinen lievealue, Ylöjärvi.
  Harjun eteläinen lievealue, Kangasala.