Kallioperäkartoitus ja lohkare-etsintä

Kallioperäkartoitus ja paljastumahavainnointi tarkoittavat sitä tavallisesti geologin kenttätyöhön liittyvää mielikuvaa: kuljetaan maastossa vasaran kanssa, piestään sillä kiviä, otetaan näytteitä ja kirjoitetaan muistiinpanoja mustakantiseen kirjaan. Muistiinpanot tosin tehdään nykyaikana suoraan tietokantaan, joko maastotietokoneella tai älypuhelimen sovelluksella.

Paljastumista ja lohkareista kirjataan muistiin niiden sijainti, koko ja mitä kivilajeja niillä esiintyy. Myös muun muassa kivilajien mineraalit, ulkoasu, väri ja raekokoko tallennetaan. Lisäksi kompassilla mitataan kivissä näkyvien kerroksellisuuksien, liuskeisuuksien ja siirrosten suuntia, joita voidaan hyödyntää alueen geologisen rakenteen ja sen kehityksen mallinnuksessa. Vasaralla irrotetuista noin nyrkin kokoisista näytteistä voidaan myöhemmin tutkia niiden fysikaalisia ominaisuuksia: magneettisuutta, sähkönjohtavuutta ja tiheyttä. Mineraaleja ja kivilajin rakennetta voidaan tutkia tarkemmin näytteestä valmistettua ohuthiettä mikroskoopilla tarkastelemalla tai näyte voidaan lähettää kemian laboratorioon sen koostumuksen selvittämiseksi.

Kallioperäkartoitukseen liittyvä maastossa liikkuminen tapahtuu jokamiehenoikeuden nojalla ja vähäisten näytteiden ottaminen perustuu kaivoslain säädöksiin joiden mukaan tällaisista tutkimuksista tulee ilmoittaa maanomistajalle. Maanomistajien runsaslukuisuuden johdosta tämä ilmoitus tehdään tyypillisesti ilmoituksella paikallislehdissä ennen maastokauden alkua.
 

Ennen paljastumahavainnon tekemistä pitää paljastumaa peittävä jäkälä ja sammal usein siirtää syrjään.

Maastotallennin on korvannut paperiset havaintolomakkeet, muuten geologin maastotyö on periaatteessa täsmälleen samanlaista kuin 100 vuotta sitten.