Arseeni ravintokasveissa ja sienissä
Sienten ja muiden luonnosta kerättävien ravinnon lähteiden arseenipitoisuuksia on tutkittu mm. kaivosalueilla MINERA-hankkeessa 2010−2013 ja Etelä-Pirkanmaan−Kanta-Hämeen arseeniprovinssin alueella RAMAS-hankkeessa vuosina 2004−2007. RAMAS-hankkeessa tutkituissa luonnonmarjoissa, sienissä tai koivun mahlassa arseenipitoisuudet eivät olleet suurista maaperäpitoisuuksista huolimatta korkeita. Tämä selittyy arseenin varsin alhaisella biokertyvyydellä ja myös sillä, että etenkin maanpäällisiin kasveihin arseeni päätyy pääasiassa ilman kautta.
Luikonlahden kaivosalueella ja sen lähiympäristössä vuonna 2010 kerätyissä ruokasienissä suurimmat arseenipitoisuudet havaittiin aivan rikastushiekka-altaan läheisyydestä kerätyissä rouskuissa (2,7 mg/kg kuivapainoa kohden). Tutkitulla alueella rouskuja voi käyttää turvallisesti yli 2 kiloa viikossa (tuorepaino). Sienten pölyisen pintakelmun huuhtelu tai poistaminen vähentää altistumisen mahdollisuutta.
Keskimäärin tutkitun 4 kilometrin alueen arseenipitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin aikaisemmin pääkaupunkiseudulla tutkituissa kauppasienissä. Arseenin biokertyvyyttä kuvaava kerroin sienillä oli selvästi alle yhden, eli arseeni ei näyttäisi kertyvän sieniin merkittävässä määrin.
