Massojen sijoittaminen ja rakenteet

Hapetus- ja pelkistysolojen tai pH-arvon muutokset voivat lisätä arseenin liukenemis- ja kulkeutumisriskiä. Esimerkiksi betonimurskeet, tuhkat ja kalkki voivat paikallisesti nostaa maan pH-arvoa niin, että arseenin liukoisuus kasvaa.

Massojen siirron yhteydessä on kiinnitettävä huomiota arseenipitoisten maa- ja kiviainesten sijoittamiseen pintamaakerroksiin asuinalueilla. Käyttö pintamaakerroksessa saattaa altistaa ihmisiä pölylle. Etenkin pienet lapset voivat saada maa-aineksen sisältämää arseenia suoraan elimistöönsä maansyönnin kautta. Pintamaan alapuoliselle maa-ainekselle voidaan altistua lähinnä maan kaivamisen yhteydessä (esim. putkistojen ja kaapelien huoltotyöt). Toimien lyhytaikaisuuden vuoksi päästöt ympäristöön jäävät vähäisiksi, eikä näistä ole odotettavissa merkittäviä terveysvaikutuksia tai vaikutuksia eliöstöön.

• Suunnitellulla rakentamisalueella on kiinnitettävä huomiota rakenteisiin, jotka voivat aiheuttaa voimakkaita hapetus- ja pelkistysolojen tai pH-arvon muutoksia.
• Kiinteistöllä voidaan edellyttää pölyämiseltä tai sadeveden vaikutukselta suojaavia pintarakenteita.
• Tapauskohtaisesti voi olla järkevää sijoittaa maarakentamisesta syntyviä massoja soveltuvan ympäristöluvan omaavaan sijoituspaikkaan kiinteistön ulkopuolella.

Arseenipitoisten kaivettujen maa- ja kiviainesten sijoittaminen alueille tai varastointi sellaisilla alueilla, joissa arseenipitoisuudet ovat alhaisemmat, voi lisätä arseenikuormitusta ympäristöön. Sulfideihin sitoutuneen arseenin liukeneminen on suurinta tuoreesta, vasta kaivetusta maa-aineksesta ja vähenee ajan myötä.

• Välivarastoinnilla hallitussa ympäristössä voidaan vähentää sulfideista liukenevan arseenin päästöjä lopullisessa sijoituspaikassa.