Riskinarviointi suositellaan yleensä tehtäväksi portaittain edeten yksinkertaisista menetelmistä monimutkaisempiin, yksityiskohtaisempia ja tarkempia kohdetietoja sekä enemmän resursseja edellyttäviin menetelmiin. Tarve yksityiskohtaisemmalle arvioinnille voi olla esimerkiksi silloin, kun kyseessä on erittäin suurialainen kohde, jonka välittömässä läheisyydessä on arvokkaita, suojeltavia luontokohteita. Yksinkertaisimmillaan ympäristö- ja terveysvaikutuksia voidaan arvioida vertaamalla ympäristöstä mitattuja pitoisuuksia vaikutusperustaisiin vertailuarvoihin. Kulkeutumista ja altistumisen suuruutta voidaan joissain tapauksissa arvioida myös laskennallisesti. Tällaisen arviointiprosessin eli kohdekohtaisen riskinarvioinnin vaiheita ovat seuraavat:
ASROCKS-hankkeessa arvioitiin tutkimustarkoituksissa arseenista aiheutuvia riskejä neljässä kohteessa, joista kaksi edustaa kiviainestuotantoa ja kaksi on rakentamisalueita. Lisätietoa arvioinnin toteuttamisesta saa tutkimusraportista.
Pellinen, J., Sorvari, J. & Soimasuo, M. 2007. Pilaantuneen maaperän ekologinen riskinarviointi. Ympäristöopas. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. ISSN 1238-8602. 114 s.
Sorvari, J. & Assmuth, T. 1998. Saastuneiden alueiden riskinarviointi – mitä, miksi, miten. Ympäristöopas 50. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 150 pp. ISBN 952-11-0408-2.