ASROCKS tietolaatikko 17

ASROCKS-hankkeen kohdetutkimuksia kulkeutumisen ja altistustilanteiden arvioimiseksi

ASROCKS-hankkeessa selvitettiin neljässä esimerkkikohteessa arseenin kulkeutumista ja ihmisten mahdollisten altistusreittien merkitystä siten, että otettiin näytteitä murskeiden varastoalueiden ja kaivettujen näytekuoppien lammikkovesistä, oja- ja purovesistä, kaivovesistä, hengitettävistä hiukkasista ja humuksesta. Näytteistä mitattuja arseenin kokonaispitoisuuksia on koottu taulukkoon AS16-1.

Vesistä tutkittiin arseenin kokonaispitoisuuden lisäksi arseenin liukoisia pitoisuuksia. Sekä suodatettujen että suodattamattomien pintavesinäytteiden arseenipitoisuudet olivat yleensä pieniä, alle 1,65 µg/l. Suurin osa arseenista oli liukoisessa muodossa.

Esimerkkikohteilla ja niiden ympäristössä talousvedenotto kaivoista oli vähäistä. Nokian kiviainesten tuotantoalueella on syvä (> 100 m) porakaivo, jonka vettä käytetään pölyn hallinnassa. Kaivoveden mitatut arseenipitoisuudet (31,4–49,4 µg/l) ylittivät selvästi talousveden laatuvaatimuksen. Maaperään kaivetuista kuilukaivoista otettujen vesien arseenipitoisuudet (0,14–1,07 µg/l) vastasivat kuitenkin alueelle tavanomaisia taustapitoisuuksia.

Esimerkkikohteissa ei todettu merkittävää arseenin kulkeutumista ympäristöön pölyn mukana. Kohteiden ympäristöstä otettiin ASROCKS-hankkeessa humusnäytteitä muun muassa vallitsevan tuulen suuntaisesta 450 m pitkästä linjasta ja tuloksia verrattiin Pirkanmaan alueen humuksen taustapitoisuuksiin (Hatakka ym. 2010). Arseenin pitoisuudet vastasivat alueen tavanomaisia taustapitoisuuksia. Suuremmat humuksen arseenipitoisuudet voisivat viitata arseenipitoiseen kuiva- tai märkälaskeumaan, mutta humuksesta mitattujen pitoisuuksien avulla ei voida arvioida ilmassa olevien hengitettävien hiukkasten arseenipitoisuuden vuosikeskiarvoa.

Hankkeessa toteutettiin Nokian kohteessa kaksi mittausjaksoa, joiden aikana mitattiin hengitettävistä hiukkasista arseenipitoisuuksia. Ensimmäinen mittausjakso sijoittui kesään, jolloin alueella ei ollut murskaustoimintaa. Mittauslaitteisto sijoitettiin tuotantoalueen portin läheisyyteen, jolloin mittaustulos voisi kuvata kuljetuksissa syntyviä pölypäästöjä. Toinen mittausjakso toteutettiin maaliskuussa toiminnan aikana. Tällöin laitteisto sijoitettiin lähelle murskainta, jolloin tulokset kuvaavat lähinnä suurinta mahdollista arseenipitoisuutta, jolle työntekijät voivat altistua, mikäli ei käytetä työsuojaimia. Kaikki mitatut arseenipitoisuudet (< 44 ng/m3) olivat paljon pienempiä kuin arseenin työsuojelullinen raja-arvo eli haitalliseksi tunnettu pitoisuus (HTP-arvo, kahdeksan tunnin keskiarvopitoisuus 10 000 ng As/m3). Näin lyhyiden mittausjaksojen tuloksia ei voi verrata suoraan ulkoilman laadulle asetettuun arseenin tavoitearvoon, koska tavoitearvo on annettu koko vuoden kestävän mittauksen keskiarvopitoisuudelle. Tulokset voivat selittää tuotantoalueen sisällä olevien lammikoiden hienojakoisten pohjasedimenttien hieman koholla olevia arseenipitoisuuksia. Mittausten suoritus ja tulokset on kuvattu tarkemmin erillisissä raporteissa (Saari ym. 2013 ja 2014).

Hatakka, T. (toim.) Tarvainen, T., Jarva, J., Backman, B., Eklund, M., Huhta, P., Kärkkäinen, N., Luoma, S. 2010. Pirkanmaan maaperän geokemialliset taustapitoisuudet [Electronic resource]. Summary: Geochemical baselines in the Pirkanmaa region. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 182. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 104 p. Electronic publication.

Saari, H., Vestenius, M. Pesonen, R. 2013. Hiukkasten sisältämän arseenin pitoisuusmittaukset Nokian kiviainesten tuotantoalueella. Ilmatieteen laitos – Ilmanlaadun asiantuntijapalvelut. Helsinki.

Saari, H., Vestenius, M., Lovén, K., Pesonen, R. 2014. Hiukkasten sisältämän arseenin pitoisuusmittaukset Nokian kiviainesten tuotantoalueella. Ilmatieteen laitos – Asiantuntijapalvelut, ilmanlaatu ja energia. 2014. Helsinki.