Toimenpiderajoista ja tarkkailutulosten tulkinnasta
Ympäristön tarkkailun tarkoituksena on varmistaa, että toiminta täyttää ympäristöluvassa asetetut vaatimukset. Ympäristöstä mitatut arseenipitoisuudet kertovat siitä, täyttyvätkö ympäristön pilaantumisen estämiseksi esitetyt lupaehdot. Lupaehdoissa tulisi olla määritelty toimenpiderajat eli suurimmat sallitut ympäristön arseenipitoisuudet. Näiden ylittyessä toiminnanharjoittajan tulisi ryhtyä toimenpiteisiin ympäristövaikutusten rajoittamiseksi. Tarkkailutulosten tulkinnassa tulisi ottaa huomioon näytteenoton edustavuuteen liittyvät asiat. Käytännössä toimenpiderajan ylittyessä onkin ensivaiheessa päädytty yleensä uusimaan näytteenotto.
Toimenpiderajan määrittelee siis ympäristöviranomainen, jonka näkökulmasta arseenin pitoisuus voi olla suuri esimerkiksi silloin, kun se edustavasti määritettynä ylittää aineen taustapitoisuuden eli luontaisesti tavanomaisen pitoisuuden tarkasteltavana olevassa ympäristön osassa. Esimerkiksi maaperän tilan arvioinnissa käytettävien taustapitoisuuksien käytöstä on säädetty valtioneuvoston asetuksessa (VNa 214/2007, 2 §). Toimenpiderajojen määrittelyssä on kuitenkin syytä ottaa huomioon myös jo toiminnan alkaessa vallinnut alkutilanne eli ympäristön lähtöpitoisuudet, kuten arseeniprovinssin luontaisesti korkeat taustapitoisuudet, ja etenkin ennen toiminnan alkua vaikutusalueella mitatut arseenipitoisuudet, sillä vasta näiden ylittyminen kertoo mahdollisista toiminnan aiheuttamista vaikutuksista. Lisäksi viranomaisen tulisi ottaa huomioon muut mahdolliset kuormituslähteet asettaessaan toimenpiderajoja tietylle toiminnalle.
