Pilaantunut maa-alue

Oppaassa pilaantuneen maa-alueen riskinarvioinnista ja kestävästä riskinhallinnasta (YM 2014) tullaan antamaan suositukset pohjaveden laadun vertailuarvoiksi tyypillisille haitta-aineille pohjavesialueilla (tärkeät ja muut vedenhankintaan sopiviksi luokitellut) sekä pintavesien laatuun kohdistuvien haittojen ja mahdollisten ekologisten vaikutusten tunnistamiseen tarkoitetut vertailuarvot, joita voidaan soveltaa pilaantuneen alueen purkuvesistöön.

Maaperän pilaantuneisuus

Maaperän pilaantuneisuuden arviointia koskevassa valtioneuvoston asetuksessa (VNa 214/2007) esitetyt kynnys- ja ohjearvot ovat joko terveysperusteisia tai ekologisiin vaikutuksiin perustuvia. Arseenin kulkeutuvuudesta johtuva, merkittävä riski pohjaveden pilaantumiselle on ilmaistu erillisellä merkinnällä (taulukko 9, p-kirjain). Arseenin ohjearvot perustuvat mahdollisiin ekologisiin vaikutuksiin (e), ja näitä kuvaavat viitearvot on esitetty taulukossa 10. Asetuksessa arseenin luontaiset taustapitoisuudet vastaavat valtakunnallisesta kartoitustiedosta laskettua moreenin hienoaineksen luontaisen pitoisuuden mediaanin ja vaihteluväliä, kun määritys on tehty uuttamalla raekooltaan alle 2 mm:n näytettä kuningasveteen. Joillain alueilla taustapitoisuudet ovat tätä suurempia, mikä on otettava huomioon näitä vertailuarvoja käytettäessä.

Taulukko 9. Maaperän pilaantuneisuuden arvioinnin kynnysarvot ja ohjearvot arseenille.

Maaperän ohjearvojen määrittelemisessä ei ole otettu huomioon aineiden mahdollista kulkeutumista alueen ulkopuolelle, pohjaveteen tai pintavesiin. Tästä syystä arvoja ei voida käyttää suoraan arvioitaessa mahdollisia päästöjä pohjaveteen tai pintaveteen ja vaikutuksia näiden vedenlaatuun.

Taulukko 10. Maaperän ohjearvojen (VNa 214/2007) perusteena käytetyt arseenin ekologiset viitearvot.

SVP pohjautuu ekologisiin riskeihin ja tarkoittaa ns. suurinta vaikutuksetonta pitoisuutta (HC5-arvo). Tämä vastaa pitoisuutta, jossa 5 % maaperän eliöistä voisi kokea haitta-vaikutuksia. Sitä voidaan pitää pitoisuustasona, jossa maa-aineksessa olevan haitta-aineen aiheuttamia riskejä voidaan pitää merkityksettömän pieninä riippumatta siitä, missä kyseinen maa-aines sijaitsee. Alemman ohjearvon määrittämisessä on ollut lähtökohtana pitoisuustaso (SHPeko), joka kirjallisuudessa esitettyjen ekotoksisuustestien tulosten mukaan voi olla haitallinen noin puolelle maaperän eliöistä tai mikrobiologisista prosesseista (HC50). Maaperän ylempien ohjearvojen perustana olevat ekologiset viitearvot (SHPTeko) on asetettu pääsääntöisesti kaksi kertaa SHPeko- ja HC50-arvoja suuremmiksi.

Terveysperusteisten ohjearvojen (taulukko 11) laskennassa on ollut lähtökohtana maankäyttö, jossa altistumistavat ja -reitit ovat seuraavat:

• maan tahaton nieleminen, alueella kotitalouskäyttöön viljeltyjen ravintokasvien syöminen ja talousveden juominen; nämä reitit on huomioitava arseeniriskejäkin arvioitaessa
   
• maa- ja kiviainestuotantoalueilla ja rakentamiskohteissa eräät arseenialtistuksen kannalta merkityksettömät reitit, kuten sisäilman ja ulkoilman (sis. haihtuvat yhdisteet ja pöly) hengitys, suihkuvedestä haihtuvien yhdisteiden hengitys ja ihokosketus maan ja suihkuveden kanssa. On huomattava, että etenkin tuotantoalueiden työperäisessä altistuksessa myös pöly voi joissain tapauksissa olla merkittävä altistusreitti.

Taulukko 11. Maaperän terveysperusteiset viitearvot (SHPter , alempi ja SHPTter , ylempi) ja eri altistusreittien osuus kokonaisaltistuksesta.

Vajovesi pohjavesialueella

Oppaassa pilaantuneen maa-alueen riskinarvioinnista ja kestävästä riskinhallinnasta (2014) annetaan myös suositukset pohjaveden laadun vertailuarvoiksi tyypillisille haitta-aineille pohjavesialueilla (tärkeät ja muut vedenhankintaan soveltuviksi luokitellut). Näitä vertailuarvoja käytetään ensisijaisesti määritettäessä aineiden haitatonta pääsyä pohjaveteen tai maaperän hyväksyttävää pitoisuutta silloin, kun haitta-aineiden päästölähde on kokonaan vajovesikerroksessa eikä aineita ole vielä kulkeutunut pohjaveteen. Nämä vertailuarvot määräytyvät pohjaveden yleisen suojelutarpeen sekä pohjaveden käytön ja käyttömahdollisuuksien mukaan, ja ne vastaavat ensisijaisesti uusimpia WHO:n esittämiä enimmäispitoisuuksia juomavedelle (10 µg As/l).

Purkuvesistö

Kun pohjaveden analyysituloksia tulkitaan, on otettava huomioon pohjaveden haitta-aineiden kulkeutumisen mahdolliset seuraukset myös muiden ympäristönosien laadulle. Esimerkiksi pintaveteen purkautuvan pohjaveden hyväksyttävä pitoisuustaso voi tällöin määräytyä pintaveden laatutavoitteiden perusteella. Pilaantuneita alueita koskevassa oppaassa (YM 2014) tullaan antamaan myös pintavesien laatuun kohdistuvien haittojen ja riskien määrittämiseen tarkoitetut vertailuarvot, joita sovelletaan pilaantuneen alueen purkuvesistön erikseen määritellyssä sekoittumisvyöhykkeessäSekoittumisvyöhykkeellä tarkoitetaan sellaista päästölähteen läheisyydessä sijaitsevaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jolla päästö tai huuhtoutuma asteittain sekoittuu pintaveteen.. Oppaassa esitettyjä vertailuarvoja (ml. arseeni) voidaan soveltaa myös vesistöä pienemmällä vesialueella esimerkiksi yksittäisessä purossa, jos tällä on todettu suojeluntarve.

Edellä mainitun oppaan luonnoksessa 26.3.2014 arseenipitoisuuden vertailuarvoiksi pintavesissä annetaan 4,2/24 µg/l. Tämä arvo vastaa muissa maissa esitettyjen ekologisin perustein määriteltyjen, erilaisten viitearvojen vaihteluväliä. Nämä viitearvot kuvaavat yleisesti "haitattomia" tai merkityksetöntä vaikutusta tai haittaa aiheuttavia pitoisuuksia, eikä niiden ylittyminen vielä tarkoita, että todelliset tai merkitykselliset haitat olisivat todennäköisiä. Esimerkiksi yhtenä taustatietona käytetyt PNECPNEC arvolla (PNEC = Predicted No-effect Concentration) tarkoitetaan pitoisuutta, jota alhaisemmat pitoisuudet eivät todennäköisesti aiheuta haittaa eliöille kyseessä olevassa ympäristön osa-alueessa. Pitoisuus on määritelty valituille kohde-eliöille tehtyjen toksisuustestien tulosten perusteella.-arvot tarkoittavat toksisuustestien perusteella arvioitua haitatonta pitoisuutta herkimmälle eliölle. Ranskassa on valittu makeille vesistöille PNEC-arvo 4,4 µg/l ja merivesille 0,44 µg/l (INERIS 2010). HC5HC5 arvo (HC = Hazardous Concentration) tarkoittaa pitoisuutta, joka on haitallinen 5 % tarkastelluista eliöistä.-arvoa (RIVM report 711701 020: 24 µg/l) on käytetty mm. Hollannissa arvioitaessa vesieliöille merkityksettömiä haittoja aiheuttavaa pitoisuutta.

Lisätietoa

E.M.J. Verbruggen, R. Posthumus and A.P. van Wezel 2001. Ecotoxicological serious risk concentrations for soil, sediment and (ground)water: updated proposals for first series of compounds. RIVM report 711701 020. (173 sivua + 9 liitettä).

INERIS 2010. Fiche de données toxicologiques et environnementales des substances chimiques. Arsenic et ses derives inorganiques. 7.4.2010. INERIS –DRC- 09- 103112-11453A. (124 sivua).

Reinikainen, Jussi. 2007. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen ympäristö 23/2007. Suomen ympäristökeskus. ISBN 978-952-11-2732-8 (pdf).

Ympäristöministeriö 2014. Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta. OHJELUONNOS 26.3.2014. 139 s. + 12 liitettä.

  Takaisin