Maa-aineslain mukaisilta hankkeilta edellytetään ns. kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa. Maa-aineshankkeiden kaivannaisjätteitä voivat olla esimerkiksi ottamisalueiden pintamaat, selkeytys- ja pesulietealtaiden lietteet, kivituhka ja vastaavat ainekset.
Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on pidetty melko tarpeettomana maa-aineshankkeissa, koska kaivannaisjätteet ovat yleensä olleet sekä pilaantumattomia että pysyviä maa-aineksia ja niitä voidaan siten käyttää ottamisalueiden jälkihoidossa tai hyödyntää ja jalostaa muualla kiviainestuotannossa ja erilaisissa rakennushankkeissa.
Lisätietoa maa-aineslain toimivuuden arvioinnista (Suomen Ympäristö 12/2013).
Pysyvän kaivannaisjätteen määrittelystä |
Pysyvä kaivannaisjäte ja pilaantumaton maa-aines on määritelty yleisesti Valtioneuvoston asetuksessa kaivannaisjätteistä, 2 §:n 2 ja 3 kohdissa: 2) pysyvällä jätteellä tarkoitetaan kaivannaisjätettä, joka ei liukene, pala tai reagoi muutoin fysikaalisesti tai kemiallisesti eikä hajoa biologisesti tai reagoi muiden aineiden kanssa aiheuttaen vaaraa terveydelle tai ympäristölle ja jossa ei pitkänkään ajan kuluessa tapahdu olennaisia muita fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia sekä jonka sisältämien haitallisten aineiden kokonaishuuhtoutuminen ja -pitoisuus samoin kuin jätteestä muodostuvan suotoveden myrkyllisyys ympäristölle on merkityksetön, eikä siitä aiheudu muun ohella vaaraa pinta- tai pohjaveden laadulle; 3) pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan kallio- tai maaperän pintakerroksesta irrotettua orgaanista tai epäorgaanista ainesta, joka on luonnontilaista tai joka ei sisällä haitallisia aineita siten, että siitä voi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Kaivannaisjätteen pysyvyyttä on edelleen tarkennettu teknisillä kriteereillä, joista arseenista aiheutuvien mahdollisten haittojen kannalta tärkeitä ovat seuraavat:
|
Oppaassa Kaivannaisjätteen luokittelu pysyväksi (2011) selvennetään, miten kaivannaisteollisuudessa syntyvä sivukivi voidaan luokitella kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti pysyväksi jätteeksi joko kansallisen pysyvien kaivannaisjätteiden luettelon tai ns. tapauskohtaisen arvioinnin kautta. Oppaan taulukkoon 1 on listattu ne kivilajit, jotka täyttävät pysyvän kaivannaisjätteen kriteerit (ns. kansallinen luettelo). Kivilajien koostumuksia on selitetty tarkemmin oppaan liitteessä 5.
Listatuista kivilajeista todetaan, että niissä voi luonnollisen vaihtelun vuoksi joskus esiintyä sulfidimineraaleja. Tällöin sulfidisen rikin määrä tulee selvittää. Sulfidimineraalien yhteydessä voi esiintyä myös arseenia, joten kivilajien listaa ei voi kaikissa tapauksissa soveltaa pysyvyyden arvioimiseen.
Listan perusteella useimmat vulkaanisperäiset kivet, tummahkot syväkivet ja kiilleliuskeet sekä kiillegneissit eivät ole välttämättä oppaan (2011) tarkoittamia pysyviä kivilajeja. Yleiskäsityksen saa kallioperäkartasta, jossa sinisävyt, vihreät ja ruskeat alueet eivät kuulu inerttien kivilajien listaan.
Taulukko 6. Kansallinen luettelo kivilajeista kaivannaisjätteen luokitteluun pysyväksi.
Kivilaji | Tarkennus (sisältää kivilajit) |
---|---|
Kvartsiitti | |
Arkoosi | |
Graniitti | graniitti, gneissigraniitti, graniittinen pegmatiitti |
Syenitoidi | syeniitti, (kvartsi)montsoniitti |
Granodioriitti | granodioriitti, gneissigranodioriitti, granodioriittineosomi |
Tonaliitti | tonaliitti, gneissitonaliitti, tonaliittineosomi, trondhjemiitti |
Hapan/vaalea gneissi | hapan/vaalea gneissi, granodioriittigneissi, graniittigneissi, kvartsimaasälpägneissi, tonaliittigneissi |
Hapan/vaalea migmatiitti | |
Anortosiitti | Anortosiitti, gabroanortosiitti |
Kalkkikivi |