Näytteenottosuunnitelma ja laadunvarmistus
Näytteenottosuunnitelmaa tarvitaan näytteenoton edustavuuden varmistamiseksi. Edustava ympäristönäyte tai tuotenäyte tarkoittaa sellaista näytettä, jonka perusteella voidaan tehdä luotettavia arvioita sen ympäristön osan/tuotteen ominaisuuksista, josta näyte on otettu.
Näytteenottosuunnitelman tärkeimpänä vaiheena on asettaa yksiselitteiset tavoitteet, joihin näytteenotolla halutaan saada vastauksia. Vasta tämän jälkeen voidaan perustellusti määritellä, mistä, miten, millaisia, kuinka monta ja miten usein näytteitä tulee ottaa. Olennaista on siis määritellä, mihin tarkoitukseen tai tarkoituksiin analyysituloksia käytetään. Käyttötarkoitus voi vaihdella sen mukaan, missä vaiheessa tutkimuksia tehdään, esimerkiksi kiviainesten ottoalueen suunnitteluvaiheessa, sen toiminnan aikana vai toiminnan loputtua.
Suunnitteluvaiheessa tavoitteena saattaa olla saada mahdollisimman todennäköinen kuva ympäristön pohjaveden luontaisesta taustapitoisuudesta, koska tämän ylittyminen toiminnan aikana voi ilmentää toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Tällöin useina eri ajankohtina otettujen näytteiden keskimääräiset pitoisuudet ovat edustavimpia. Näytepisteiden tulisi myös edustaa sitä aluetta, johon toiminnan vaikutukset voisivat ulottua, mikäli tuloksia on tarkoitus käyttää toiminnasta aiheutuvan kuormituksen tunnistamiseen.
Toiminnan aikaisessa ympäristötarkkailussa voi sen sijaan olla syytä tunnistaa myös pahimmat mahdolliset tai poikkeukselliset tilanteet esimerkiksi hulevesien kautta tapahtuvassa kulkeutumisessa, jolloin sulamisvesien tai runsaiden sateiden aikainen näytteenotto antaisi todennäköisesti edustavimman kuvan kulkeutuvan arseenin määrästä tällaisissa ääriolosuhteissa.
Näytteenottosuunnitelmassa tulee määritellä muun muassa
- näytteenoton tavoitteet ja kohde
- näytteenottopaikat ja ajankohdat
- näytteenottotapa ja -menetelmät
- näytteiden käsittely, kuljetus ja varastointi
- tutkimus- ja analyysimenetelmät
- laadunvarmistus
- tulosten käsittely ja raportointi.
Näytteenottosuunnitelman laatimista on ohjeistettu mm. standardissa EN 14899 sekä monissa julkaisuissa (mm. http://www.epa.gov/quality1/qs-docs/g4hw-final.pdf).
ASROCKS-hankkeen tulosten perusteella kohdetutkimusten tyypillisiä tavoitteita on selvittää
- mikä on louhittavien kivilajien keskimääräinen arseenipitoisuus
- mikä on kaivettavan maaperän keskimääräinen arseenipitoisuus sillä syvyydellä, johon kaivutyö ulottuu
- mikä on alueelta purkautuvien pintavesien arseenipitoisuus ennen toimintaa (tai luvan uusimisessa toiminnan aikana)
- mikä on lähialueen pohjavesien arseenipitoisuus
- mikä on tuotteiden keskimääräinen arseenipitoisuus.
Laadunvarmistus käsittää kaikki ne toimenpiteet, joilla varmistetaan, että saadut tulokset vastaavat asetettuja vaatimuksia. Laadunvarmistusnäytteillä tunnistetaan, mitataan ja hallitaan näytteenottoon liittyviä epävarmuustekijöitä (muun muassa Westerholm 2010 Linkki).
Esimerkiksi maa- ja kallioperänäytteiden sekä tuote-, humus-, sedimentti-, liukoisuustesti- ja Kd-näytteiden (maa-maavesi-jakautumiskertoimen määrittämiseen otettavat näytteet) laadun varmistamiseksi tulisi ottaa rinnakkaisnäytteitä vähintään 5 % kokonaisnäytemäärästä silloin, kun näytteenotto perustuu yksittäisnäytteisiin. Kokoomanäytteenotossa laadunvarmistusnäytteinä tulisi ottaa yksi tai kaksi varsinaista näytettä vastaavaa kokoomanäytettä. Laadunvarmistusnäytteet otetaan näytteenoton yhteydessä samalla tavalla kuin varsinaiset näytteet. Vesinäytteiden laatua varmistetaan nolla- eli sokeanäytteiden avulla, joiden lukumäärän tulisi olla vähintään 5 % vesinäytteiden kokonaismäärästä.
