Vesinäytteet
Pinta- ja pohjavesien laadun selvittämisessä ja tarkkailussa edustava pitoisuus voidaan usein määrittää näytepistekohtaisesti, jos näytepisteen sijainti on näytteenoton tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukainen (esim. tuotantoalueella muodostuvien pintavesien purkautumiskohta ojassa tai se vesistön kohta, johon purkuojan vesi sekoittuu). Tällöin on kuitenkin olennaista ottaa huomioon pitoisuuksien ajalliset muutokset, joita aiheutuu erityisesti vaihtelevien sääolosuhteiden ja vuodenaikaisvaihtelujen seurauksena.
Ennen toiminnan aloittamista tehtävät arseenianalyysit kohteessa tai sen lähiympäristössä olevista pinta- ja pohjavesistä antavat tietoa lähtötilanteesta. Toiminnan aikaiset analyysit puolestaan kertovat todennäköisistä toiminnasta aiheutuvista ympäristöpäästöistä.
Vesien näytteenottosuunnitelmaan on toiminnan suunnitteluvaiheessa syytä liittää hydrologinen kartoitus, jossa maastotutkimukseen perustuen tai muutoin arvioidaan sekä pinta- että pohjavesien virtaussuunnat ja virtaamat valuma-alueilla, joilla suunniteltu toiminta-alue sijaitsee. Näiden avulla voidaan selvittää, mihin ja miten laajalle arseenia voi kulkeutua.
Pintavesinäytteitä voidaan ottaa ojista, puroista tai lammikoista suunnitellulla tuotanto- tai rakennusalueella tai laajemmin koko valuma-alueelta. Pohjavesinäytteitä voidaan ottaa valuma-alueen lähteistä ja maaperän kaivoista, kallioporakaivoista, kairarei'istä sekä pohjaveden havaintoputkista. Pohjaveden kemiallinen koostumus kuvastaa hyvin sitä, mitä kallioperästä tai maaperästä liukenee veteen.
Maaperässä tai tuotekasoissa liikkuvasta vajovedestä voidaan myös ottaa näytteitä arseenipitoisuuksien määrittämistä varten. Näiden tulosten avulla voidaan arvioida, kuinka helposti arseeni liukenee kiviaineksesta. Kun vesinäytteitä otetaan havaintoputkista tai kairarei’istä, on tärkeää, että vettä pumpataan riittävän pitkään ennen varsinaista näytteenottoa. Lisäksi suositellaan, että näyte otetaan aina pumpatusta vedestä ennemmin kuin kertanäytteenottimella, jos se vain on mahdollista.
Vesinäytteistä voidaan määrittää arseenin kokonaispitoisuus (suodattamaton näyte) ja liuenneen arseenin määrä (suodatettu näyte). Useimmiten arseenille asetetut vertailu- ja raja-arvot on annettu liukoisille pitoisuuksille, joten suositeltavaa on pääsääntöisesti määrittää vesistä liukoiset pitoisuudet. Kuitenkin, jos veden näytteenottopaikassa on selkeästi havaittavissa hapettomat olosuhteet tai vedessä on paljon orgaanista ainesta tai rautaa, niin vesistä on hyvä määrittää arseenin liukoisen määrän lisäksi myös arseenin kokonaispitoisuudet. Hapettomista olosuhteista kertovat mm. maastomittareilla näytteenoton yhteydessä mitatut veden olematon tai hyvin pieni happipitoisuus tai alhainen, jopa negatiivinen redox-potentiaali tai silmin nähtävät rautasaostumat (oranssi sakka vrt. Valokuva 3) veden purkauspaikalla.
Tarkempia näytteenotto-ohjeita saa siitä laboratoriosta, joka analysoi näytteet, tai ASROCKSin näytteenotto-oppaasta. Analysoivasta laboratoriosta saa yleensä myös asianmukaiset näytepullot.
Yksityiskaivojen veden arseenipitoisuuden selvittämisessä neuvoo kunnan terveysviranomainen. Lisätietoja kaivoista ja kaivoveden tutkimisesta löytyy sivulta http://www.ymparisto.fi/kaivot.
ASROCKS tietolaatikko 10
Asrocks-hankkeen vesinäytteenoton menetelmät
Näytteet otettiin sekä arseenin liukoisten että kokonaispitoisuuksien analysoimiseksi. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta arseenin liukoiset pitoisuudet ja kokonaispitoisuudet olivat lähes samansuuruisia.
ASROCKS-hankkeessa kairarei´istä eri näytteenottomenetelmillä (liukoinen eli suodatettu tai kokonaispitoisuus eli suodattamaton näyte) otettujen pohjavesinäytteiden arseenipitoisuudet erosivat merkittävästi toisistaan.
Kuva AS10-1. Kokonaisarseenilla ja liukoisella arseenilla on usein hyvä korrelaatio. Mikäli vedessä on paljon rautaa, mangaania tai orgaanista ainesta, voi arseeni olla niihin sitoutuneena ja liukoisen arseenin määrä on vähäinen, vaikka veden kokonaisarseenipitoisuus on korkea.
Valokuva 16. Vajoveden näytekeräimet kalliokiviaineksen tuotekasassa.
Valokuva 17. Pintavesilammikko kalliokiviaineslouhoksessa.
Valokuva 18. Suunnitellulla rakennuskohteella virtaava oja.
